Mikäpä sen mukavampaa, nyt siis avautui mahdollisuus nähdä meri!
Ja ihmetellä paikallista ranta elämää (ja -muotia).
Taustalla häämöttää Iran, edustalla arabian vieras.
Sulkapalloilullisesti anti jäi valitettavan kevyeksi. Miesten nelinpelissä tie tyssäsi heti ensimmäiselle kierrokselle kirvelevään 2-1 tappioon (3. erä 19 - 21 tästä alkaa muodostua ikävä tapa).
Sekanelinpelit pelattiin "roud robing" systeemillä, joka ilmeisesti siis tarkoittaa sitä, että pelataan kaksi erää 21:een kaikki kaikkia vastaan, jonka jälkeen lasketaan pisteet ja voittaja on eniten pisteitä kerännyt. Pelit olivat varsin tasaisia, meidän pelit päättyivät 1 -1, mutta piste-eromme oli plussalla, joten kolmannessa pelissä odotukset olivat korkealla, voittamalla pelin olisimme vahvasti kiinni mestaruudessa. Valitettavasti vaan kävi niin, että kolmatta peliä ei koskaan tullut, koska ko. joukkue ei saapunut paikalle. Joten emme voineet muuta kuin jännittää mestaruuden kohtaloa katsomossa, ja niinhän siinä sitten kävi että jäimme 2. sijalle. Tästä opimme sen, että kannatta opetella voittamaan pelit, mieluummin vielä kahdessa erässä.
Virkistävää oli nähdä maata vähän Riadin ulkopuoleltakin ja hullutella RSClaisten kanssa. Perjantaina sitten saavuimme keskiyöllä takasin "kotiin". Lauantaina RSC kotiluolalla juhlimme menestyksekästä turnausreissua, seura saavutti: 4 mestaruutta ja 2 2. sijaa. Juhliminen täällä tarkoittaa syömistä... ja vain syömistä.
1 kommentti:
Kuvat on kadonneet matkalle? Iskikö sensuuri?
Lähetä kommentti