Viikkojen varrelta

Niin taas on vierähtänyt melkein pariviikkoa edellisestä kirjoituksesta. Tähän on kaksikin "hyvää" syytä.
Ensinnäkin minun on vaikea kuvitella kenekään odottavan päivittäistä kirjoitusta:
"Ammulla heräsin ja menin aamiaiselle. Sitten Eddy tuli ja kuskasi minut töihin. Matkalla haukuimme Saudien autoilukulttuuria. Töissä tein töitä ja kävin paikallisessa kanttiinissa syömässä. Työpäivä päättyi, kun Eddy tuli hakemaan meidät töistä pois. Hotellilla vaihdoimme farkut jalkaan ja lähdimme syömään. Sitten menin nukkumaan." henkeään pidätellen, varsinkin kun se toistuu 5 päivää viikossa miltei samana.Eli arki täällä ei ole yhtään sen jännittävämpää kuin kotonakaan. Siellä nyt voi ainakin katsella lumen sulamista.

Toinen syy on se, että nyt samassa hotellissa on asunut myös ranskan vahvistukset, joten iltaisin on tosiaankin ollut syömässä käymistä. No tänään aamulla viimeinenkin Pariisilainen lähti maasta, joten jäljellä on taas vain allekirjoittanut. Tässä nyt kooste viikkojen tapahtumista ja sinnikkäistä yrityksistä turisteilla kaupungissa, joka ei turisteista piittaa.


Deerah on kaupungin osa lähellä Bathaa, täällä siis sijaitsee se mainitsemani Chop chop square... mutta myös perinteinen souq ja vaha linnoitus, jossa nykyään toimii museo (avoinna sinkku miehille vain viikolla, kun olemme töissä).

Olimme täällä jo hiekkamyrskypäivän, joka selittää väen vähyyden.

Tässä kukkoilee yksi Gallian kukko ja toinen maatiaismallinen.

Souqkin oli lähes tyhjillää, joten tilaisuus hyviin kauppoihin oli avoinna. Pitkään kierreltyämme teimme mielestämme hyvät kaupat tinkimisien jälkeen. Aina jää kyllä fiiliis, että tuli pahasti kusetetuksi. Mitään paikallista souqistakaan ei oikein kyllä löytynyt, lähimmäksi päästiin kamelin luu rasialla (made in India).


Sulkisturnauksen jälkeisenä viikonloppuna sitten päätimme patikoida Kingdom Towerille (siis sinne perunan kuoriaan). Matka ei ole liian pitkä, kiinnostavaksi sen kylläkin tekee autotieto, joiden reunoilla sinne taivallettiin: kolmekaistaisia katuja, joilla vähintään 4 autoa ajaa kilpaa noin 100 km/h, eikä mitään jalkakäytäviä ole. Vielä jännempää on lähteä ylittämään näitä katuja.


Lähdimme matkaan Al Faisaliahilta, ilmeisesti Globe jää tällä erää väliin...

Aurinko oli varsin lämmin, eikä tomua ollut ilmassa käytännössä ollenkaan, tomumyrsky varoituksista huolimatta. Selvisimme matkasta siis hengissä, ja tässä näkymää kohteesta.

Jos tämä ei ole perunankuorija niin mikä? Kyseessä on siis 99 kerroksinen torni, jossa on ravintoloita ja hotelleja ja toimistoja, asuntoja ja mitä lienee muuta onkaan. Hissillä pääsee tonne "terään" pällistelemään kaupungin maisemia, joista tässä kavalkaadi:

Kuten kuvasta näkyy, ilma ei koskaan täällä ole erityisen "kirkasta", taustalla kuitenkin häämöttää Al Faisaliah.Katu vasemmalla on Olayah ja vasemmalla King Faisal, nämä ovat kaksi kaupunkia halkovaa pääkatua, joiden varassa käsittääkseni pääosa navigoinnista tehdään.

Näistä kuvista saane melko hyvän käsityksen mitä kaupunki näyttää.











Perjantaina olikin sitten taasen vuorossa käveleskely aavikolla. Yllättävän moni osallistuja oli pakkailemassa tavaroitaan ja palailemaisillaan kohti kotia... olisiko syynä lähestyvä kesä vai mikä. En osaa sanoa.
Kuvia en jaksanut kävelytä ottaa, koska kävelimme taas kivikkoisessa wadissa jyrkkiä rinteitä alas ja ylös.

Näin täällä viikot vierivät. Projekti lähestyy pistettä, missä pitäisi saada asiakas hyväksymään toimitus. Mikä täällä on jokseenkin kiinnostavaa. Niin ja olen oppinut käyttämään ilmaisua Insha'Allah oikeissa yhteyksissä!