Eid jatkuu ja hankaloittaa elämää melkoisesti. PAITSI tietysti työn tekemistä. Kaikki tarvittava on omalla kovalevyllä, siis tietokoneen. Tänään asioita loksahteli mukavasti paikoilleen myös omassa päässä. Esim. miten käyttää ADM:ää sen räätälöimiseen. Mikä on baseline ja mikä target. Nyt enää tarvii suoltaa se paperille. (Ja sitten vielä tehdä...).
Tänään onnistuin asioimaan ostarilla niin, että rukousaika oli alkamaisillaan kun olin marketin kassalla. Melkein tekisi mieli väittää, että alkaa oppia, mutta kyllä se oli ihan puhdasta tuuria. (Tähän rukousaika ongelmaan on muuten olemassa nykyaikainen ratkaisu -mobile sovellus kännyyn! Mulla on jo asennusohjelma valmiina, että kohta tässä ei enää ole sattumalla asiaa.) No se tuuri loppuikin sitten siihen, kun astuin marketista ulos: harmaat pilvet laahsutivat matalla ja raskaina. Ilmeisesti se Jeddahin sade, mistä Rio jo varoittelikin ei ole satanut tyhjiin matkalla tänne. Melkoista tuuria on sekin, että onnistuu osumaan Riadiin niin, että saman viikon aikana sataa kahdesti! Tällä kertaa jopa kastuin. No se oli kyllä melko kotoisaa, ihan kuin kesällä Suomessa, kun on oikein kuuma ja äkillinen ukkoskuuro ryöppyää lämpimänä taivaalta. -Mukava pomppia sateessa. No onneksi asun tällaisessa "laivahotellissa", että vedenpaisumuksen yllättäessä sitten varmaan kellutaan?
Eid siis sotkee tällä hetkellä kuntoilua tosi pahasti. Kaksi päivää olen nyt jonottanut punttikselle ja vastaus on ollut " Tomorrow sir, today Holiday" -ehkä huomenna... katsotaan taas huomenna.
Lisäksi ostarilla on kaikki kaupat kiinni, paitsi ruokatori. Mikä on sikäli harmillista, että nyt joudun talsimaan jatkuvasti ympäriinsä kanttihousuissa, joka on EPÄMUKAVAA. Kaipaa farkkuja! (kummallisia asioita sitä kaipaakin...)
Pidetään nyt tämä postaus lyhyenä niin Sippekin jaksaa lukea loppuu. Hei hei ja terkkuja!
lauantai 28. marraskuuta 2009
perjantai 27. marraskuuta 2009
Hotelliin pullotettu
Sunnuntai päivän huumaa! Elämä täällä alkaa vähitellen hahmottua.
Expatit täällä asuvat compundeissa. Compund on aidattu, panssariaidattu, alue jossa ulkomaanelävät (siis expatit) yrittävät viettää normaalia elämäänsä. Aidoilla on kaksi funktiota: mahdollistaa länsimainen hapatus aidan sisällä ja suojella expateja al'quaidan mahdollisilta hyökkäyksiltä. Expatit kuitenkin pitävät maan enimmäkseen pyörimässä. Tähän on olemassa ihan looginen selityskin: öljy ziljoonat. Saudi Arabia on tienannut sellaiset määrät rahaa öljyllänsä, että massa on maksettu kansalaispalkkaa, joka mahdollistaa mukavan elämän (palvelija tai pari, talo, muutama auto ...) työtä tekemättä. Kyllähän tämä väistämättä johtaa tietynlaiseen laiskuuteen. Tämä on kyllä muuttumassa hyvää vauhtia, ilmeisesti sen tosiasian edessä, että öljyä ei ehkä olekaan ikusesti ja voihan syynä olla myös kasvavat kulut pitää kasvava populaatio tyytyväisenä. Esim. asiakkaalla, jolle työskentelen, Saudi työntekijät ovat opiskelleet ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriksikin asti.
Takaisin expateihin, löysin Yahoosta sähköpostiryhmän (expatsinsaudiarabia), jossa expatit jakavat kokemuksia yms. hyödyllistä. Tätä kautta onnistuin löytämään Ryiadh Road Runners ryhmän, joka harrastaa juoksentelua ulkosalla. Tänään olisi ollut 5 mailia kello 7:ltä (väliin jäi, sorry!). Heitin sinne listalle sulkapallo koukun, ei satoa -ainakaan vielä, toivotaan toivotaan.
Hotellielämässä on puolensa ja sitten on puolensa.
Hyvää on se, että siivouksesta ja ruuan laitosta ja muista arkipäivän pakollisita askareista huolehditaan puolestasi. Kieltämättä hotellin virkistäytymistilatkin ovat toimivat: punttisali (eiilen 6 km juoksumatolla keskinopeudella 9,7 km/h), höyrysauna, hieroja ja parturi.
Huonoa on se, että hikinen t-paita haisee melko pahalle pienessä huoneessa... , tietyn ajan jälkeen seinät huoneessa alkavat luultavasti kaatua päälle ja tietysti on kysymys mitä tehdä kaikella sillä arkisista askareista säästyneellä ajalla. (Punttisalillakaan ei voi olla ihan joka päivä, vai voiko?)
Turistielämästä sen verran, että täällä on nyt viikon mittainen uskonnollinen kansallisvapaa (Eid mubarak), mikä tarkoittaa että lähes kaikki Riadissa on kiinni koko viikon ( la - pe).
Tämä taas ei tietenkään koske allekirjoittanut, jolla on nyt loistava tilaisuus omaksua koko projekti ja asiakkaan tapa tehdä businestä -viikossa! Sen saa vieläpä tehdä ihan omassa rauhassa hotellilla (koska toimistokin on kiinni).
Sinnikkäällä Googlaamisella olen löytänyt listan (hyvin lyhyen!) kohteita joihin voi / kannattaa turistin tutustua. Eilen oli ajatuksena käydä kansallismuseossa, mutta se oli siis kiinni (Eid), siispä oli tyytyminen kirjakauppaan. Hankin:
Sosiaalinen elämä on nyt keskittynyt skypen ympärille (Tainakin hankki web-kameran, mikä oli KIVAA.) Niin ja tulihan mulle kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle lähetystöön, kiinnostavaa kuulla paljonko suomalaisia täällä on, ja ehkä nähdäkin pari. Työkaverit siis kaikki ovat niissä comboundeissa ja aika moni on lisäksi tuonut perheensä tänne. Iltaelämää tietysti rajoittaa lisäksi vielä tällä vallitseva kuivakausi. Eilen kävin päivällisellä läheisessä ostarissa (onnistuin taas sapumaan paikalle rukousaikaan!). Beef housessa oli "vain perheille" -päivä, kuten ilmeisesti tänäänkin. Näitä uskonnollisia käytäntöjä on mahdotonta ymmärtää, ennen kun ne näkee käytännössä. Hotellinkin aamiaisella Arabi perheet syövät sermien takana, koska siis nainen joutuu raottamaan huntuaan saadakseen ruokaa suuhun. Ostarilla on taas erillinen "vain naisille" alue.
Työviikko siis alkaa huomenna. Silloin voi olla odotettavissa lisää tajunnanvirtaa jännittävistä asioista kuten TOGAF, ITIL ja COBIT. Huomasin nimittäin, että niistä kirjoittaminen auttaa myös selvittämään omia ajatuksia (vaikkei se kyllä tuotoksesta ihan aina heti näy, mutta kaikkea ei voi tälle julkiselle palstalle suoltaa).
Nyt punttikselle tekemään lihashuoltoa eilisen juoksuajan jäkeen.
Expatit täällä asuvat compundeissa. Compund on aidattu, panssariaidattu, alue jossa ulkomaanelävät (siis expatit) yrittävät viettää normaalia elämäänsä. Aidoilla on kaksi funktiota: mahdollistaa länsimainen hapatus aidan sisällä ja suojella expateja al'quaidan mahdollisilta hyökkäyksiltä. Expatit kuitenkin pitävät maan enimmäkseen pyörimässä. Tähän on olemassa ihan looginen selityskin: öljy ziljoonat. Saudi Arabia on tienannut sellaiset määrät rahaa öljyllänsä, että massa on maksettu kansalaispalkkaa, joka mahdollistaa mukavan elämän (palvelija tai pari, talo, muutama auto ...) työtä tekemättä. Kyllähän tämä väistämättä johtaa tietynlaiseen laiskuuteen. Tämä on kyllä muuttumassa hyvää vauhtia, ilmeisesti sen tosiasian edessä, että öljyä ei ehkä olekaan ikusesti ja voihan syynä olla myös kasvavat kulut pitää kasvava populaatio tyytyväisenä. Esim. asiakkaalla, jolle työskentelen, Saudi työntekijät ovat opiskelleet ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriksikin asti.
Takaisin expateihin, löysin Yahoosta sähköpostiryhmän (expatsinsaudiarabia), jossa expatit jakavat kokemuksia yms. hyödyllistä. Tätä kautta onnistuin löytämään Ryiadh Road Runners ryhmän, joka harrastaa juoksentelua ulkosalla. Tänään olisi ollut 5 mailia kello 7:ltä (väliin jäi, sorry!). Heitin sinne listalle sulkapallo koukun, ei satoa -ainakaan vielä, toivotaan toivotaan.
Hotellielämässä on puolensa ja sitten on puolensa.
Hyvää on se, että siivouksesta ja ruuan laitosta ja muista arkipäivän pakollisita askareista huolehditaan puolestasi. Kieltämättä hotellin virkistäytymistilatkin ovat toimivat: punttisali (eiilen 6 km juoksumatolla keskinopeudella 9,7 km/h), höyrysauna, hieroja ja parturi.
Huonoa on se, että hikinen t-paita haisee melko pahalle pienessä huoneessa... , tietyn ajan jälkeen seinät huoneessa alkavat luultavasti kaatua päälle ja tietysti on kysymys mitä tehdä kaikella sillä arkisista askareista säästyneellä ajalla. (Punttisalillakaan ei voi olla ihan joka päivä, vai voiko?)
Turistielämästä sen verran, että täällä on nyt viikon mittainen uskonnollinen kansallisvapaa (Eid mubarak), mikä tarkoittaa että lähes kaikki Riadissa on kiinni koko viikon ( la - pe).
Tämä taas ei tietenkään koske allekirjoittanut, jolla on nyt loistava tilaisuus omaksua koko projekti ja asiakkaan tapa tehdä businestä -viikossa! Sen saa vieläpä tehdä ihan omassa rauhassa hotellilla (koska toimistokin on kiinni).
Sinnikkäällä Googlaamisella olen löytänyt listan (hyvin lyhyen!) kohteita joihin voi / kannattaa turistin tutustua. Eilen oli ajatuksena käydä kansallismuseossa, mutta se oli siis kiinni (Eid), siispä oli tyytyminen kirjakauppaan. Hankin:
- Riadin kartta (en ole vielä itseäni siltä löytänyt...)
- Ryiadh TODAY (2009)
- First Family (David Baldacci) 449 sivua ajankulua.
- DVD: National Treasure (Eilen oli elokuvailta!)
Sosiaalinen elämä on nyt keskittynyt skypen ympärille (Tainakin hankki web-kameran, mikä oli KIVAA.) Niin ja tulihan mulle kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle lähetystöön, kiinnostavaa kuulla paljonko suomalaisia täällä on, ja ehkä nähdäkin pari. Työkaverit siis kaikki ovat niissä comboundeissa ja aika moni on lisäksi tuonut perheensä tänne. Iltaelämää tietysti rajoittaa lisäksi vielä tällä vallitseva kuivakausi. Eilen kävin päivällisellä läheisessä ostarissa (onnistuin taas sapumaan paikalle rukousaikaan!). Beef housessa oli "vain perheille" -päivä, kuten ilmeisesti tänäänkin. Näitä uskonnollisia käytäntöjä on mahdotonta ymmärtää, ennen kun ne näkee käytännössä. Hotellinkin aamiaisella Arabi perheet syövät sermien takana, koska siis nainen joutuu raottamaan huntuaan saadakseen ruokaa suuhun. Ostarilla on taas erillinen "vain naisille" alue.
Työviikko siis alkaa huomenna. Silloin voi olla odotettavissa lisää tajunnanvirtaa jännittävistä asioista kuten TOGAF, ITIL ja COBIT. Huomasin nimittäin, että niistä kirjoittaminen auttaa myös selvittämään omia ajatuksia (vaikkei se kyllä tuotoksesta ihan aina heti näy, mutta kaikkea ei voi tälle julkiselle palstalle suoltaa).
Nyt punttikselle tekemään lihashuoltoa eilisen juoksuajan jäkeen.
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
TOGAF vs PM
Kuten eilen tuli luvattua laitan tähän vähän tajunnanvirtaa TOGAF:in ADM:n ja pitkälle jalostetun projektinhallinnan yhteensovittamisesta.
(Nyt on hyvä hetki lopettaa tämän postin lukeminen, jos odottaa kuulumisia. Tämä on sitä mitä mä teen työkseni, ei kuulumisia tänään, sorry! Huomenna jo voikin sitten olla jotain tosi jännää...)
Niille sinnikkäille ketkä vielä jatkavat (palkkamme tulevat tod. näk. samalta tililtä) ensin vähän orientoivaa johdattelua.
TOGAF (The Open Group Architecture Framework) on yritysarkkitehtuuri viitekehys, jonka ytimessä on arkkitehtuurin kehitysmetodi - ADM. ADM:ssä on kuvattu 8 askeleen iteraatio, miten liiketoiminnan keksimästä kehitystarpeesta on jalostettu neljä erilaista arkkitehtuuria ja valvottu arkkitehtuurien rakentaminen ratkaisuksi ja luonnollisesti dokumentoitu arkkitehtuuri ratkaisun tuotantoon siirron jälkeen.
- Kaikki projektipäälliköintiä työkseen tekevät ehkä jo huomasivatkin, että tässä on liittymiä PM:äään... kyllä, ei, ehkä?
Projektin hallinnan kannalta, IT-palvelun hankintaprojekti luultavimmin alkaa liiketoimintalähtöisestä tarpeesta (saada lisää IT-palveluja) tehdä parempaa tulosta. (Kyllä/ei/ehkä?) Tässä taitaa olla useampia tapoja keittää kahvia... mielipietiä otetaan vastaa: saappaat jalassa vai ilman?
JOS vastaus edelliseen olisi KYLLÄ, heti kun liiketoimintatarve on todettu IT-hankinnan arvoiseksi, käynnistyisi projektissa vaihe, jossa kirjataan vaatimukset IT-hankinnalle. Kunnollisten työkalujen puutteessa on voitu jopa kehittää dokumentti tms. pohjia joihin vaatimukset kirjataan. Periaatteessa organisaation voisi olla järkevää jatkaa tätä projektia, kunnes IT-hankinta on ongelmitta toimitettu ja käyttöönotettu. (Tämähän on arkipäivää tällä teollisuudenalalla). Käyttöönoton jälkeen pallo siirtyykin sitten ITIL-prosessien syövereihin, näistä voin kertoilla sitten kun haluan olla todella puuduttava.
Minkä suurempi organisaatio(ja minkä enemmän kokemusta sillä on IT-hankinnoista) sen todennäköisemmin se on jo ehtinyt kehittää varsin toimivan projektityön hallinta / kontrollointi menetelmistön. Ollaan voitu jopa perustaa projektitoimisto, josta projektitoimintaa ohjataan.
Nyt kun yritysarkkitehtuuria lähdetään rakentamaan em. organisaatioon, kohdataan varsin kiintoisia haasteita. Projektitoimisto esm. voi tuntea asemansa uhatuksi, jne. Yritysarkkitehtuurin kehittämisen kannalta kehittynyt projekti / hakekulttuuri on kuitenkin siunaus. Sehän tarkoittaa, että organisaatiossa on jo opittu työskentelemään kurinalaisesti. Mikä ON hyvä asia.
Hankinnan alun vaiheisiin TOGAF iteraation vaiheet A - D tuovat arvokasta SISÄLTÖÄ, projektin hallinnon huolehtiessa AIKATAULUSTA ja HALLINNOSTA. Eli osapuolet TÄYDENTÄVÄT toisiaan saumattomasti.
TOGAF:n näkökulmasta:
vaihe A, antaa työkalut tehdä tietoon (Baseline) perustuvat kriteerit tehdä go / no go päätös hankinnalle.
Vaiheissa B - D voidaan iteroida, kunnes vaatimukset on kasattu. (Target arkkitehtuurin määrittelemiseksi voidaan käynnistää OMA projekti.)
Vaiheissa E - F muodostetaan ratkaisun rakennuspalikoista projekteja, TOGAF auttaa siis projektinhallintaa määrittelemään sisällöllisesti mielekkään kokoisia projekteja!
Vaiheessa G TOGAF auttaa valvomaan projektin pysymistä sisällöllisesti (arkkitehtuuri) oikeilla raiteilla ja tukee taas näin projektinhallintaa varmistamaa, että tilaus tuli toimitetuksi eikä vain projektin päivät käytetyksi.
Vaiheessa H jutellaan ITIL kavereiden kanssa ja päivitetään Target arkkitehtuuri Baselineksi.
Tästähän voikin sitten seuraava iteraatio / liiketoiminnan kehittämisen tarve jatkaa. Tässä kohtaa on hyvä havaita että näinä on voinut käydä jo edellä kuvatun projektin/hankeen ollessa vielä kesken. Toisen projektin käynnistyessä, jos kaikki huomio on projekteissa, voi käydä niinkin, että kaksi samanaikaisesti pyörivää projektia päätyvät konfliktiin jos huomio on VAIN PROJEKTIN hallinnassa. Yritysarkkitehtuuri tuo tähän arkkitehtuurin näkyvyyden yli projektien, yritysarkkitehtuurissa kun katsellaan maisemia.
Tietysti on muistettava, että TOGAF ei ole oikotie onneen, vaan työkalu. (Työkaluillahan on joskus yhtä helppoa rikkoa, kuin rakentaa) Työkalujen käytössä on aina muistettava noudattaa turvallisuus määräyksiä (Älä laita sormia pyörivään terään!).
Niille tosi sinnikkäille, jotka luitte tänne asti: Miettikää ja kommentoikaa!
Kiitos
(Nyt on hyvä hetki lopettaa tämän postin lukeminen, jos odottaa kuulumisia. Tämä on sitä mitä mä teen työkseni, ei kuulumisia tänään, sorry! Huomenna jo voikin sitten olla jotain tosi jännää...)
Niille sinnikkäille ketkä vielä jatkavat (palkkamme tulevat tod. näk. samalta tililtä) ensin vähän orientoivaa johdattelua.
TOGAF (The Open Group Architecture Framework) on yritysarkkitehtuuri viitekehys, jonka ytimessä on arkkitehtuurin kehitysmetodi - ADM. ADM:ssä on kuvattu 8 askeleen iteraatio, miten liiketoiminnan keksimästä kehitystarpeesta on jalostettu neljä erilaista arkkitehtuuria ja valvottu arkkitehtuurien rakentaminen ratkaisuksi ja luonnollisesti dokumentoitu arkkitehtuuri ratkaisun tuotantoon siirron jälkeen.
- Kaikki projektipäälliköintiä työkseen tekevät ehkä jo huomasivatkin, että tässä on liittymiä PM:äään... kyllä, ei, ehkä?
Projektin hallinnan kannalta, IT-palvelun hankintaprojekti luultavimmin alkaa liiketoimintalähtöisestä tarpeesta (saada lisää IT-palveluja) tehdä parempaa tulosta. (Kyllä/ei/ehkä?) Tässä taitaa olla useampia tapoja keittää kahvia... mielipietiä otetaan vastaa: saappaat jalassa vai ilman?
JOS vastaus edelliseen olisi KYLLÄ, heti kun liiketoimintatarve on todettu IT-hankinnan arvoiseksi, käynnistyisi projektissa vaihe, jossa kirjataan vaatimukset IT-hankinnalle. Kunnollisten työkalujen puutteessa on voitu jopa kehittää dokumentti tms. pohjia joihin vaatimukset kirjataan. Periaatteessa organisaation voisi olla järkevää jatkaa tätä projektia, kunnes IT-hankinta on ongelmitta toimitettu ja käyttöönotettu. (Tämähän on arkipäivää tällä teollisuudenalalla). Käyttöönoton jälkeen pallo siirtyykin sitten ITIL-prosessien syövereihin, näistä voin kertoilla sitten kun haluan olla todella puuduttava.
Minkä suurempi organisaatio(ja minkä enemmän kokemusta sillä on IT-hankinnoista) sen todennäköisemmin se on jo ehtinyt kehittää varsin toimivan projektityön hallinta / kontrollointi menetelmistön. Ollaan voitu jopa perustaa projektitoimisto, josta projektitoimintaa ohjataan.
Nyt kun yritysarkkitehtuuria lähdetään rakentamaan em. organisaatioon, kohdataan varsin kiintoisia haasteita. Projektitoimisto esm. voi tuntea asemansa uhatuksi, jne. Yritysarkkitehtuurin kehittämisen kannalta kehittynyt projekti / hakekulttuuri on kuitenkin siunaus. Sehän tarkoittaa, että organisaatiossa on jo opittu työskentelemään kurinalaisesti. Mikä ON hyvä asia.
Hankinnan alun vaiheisiin TOGAF iteraation vaiheet A - D tuovat arvokasta SISÄLTÖÄ, projektin hallinnon huolehtiessa AIKATAULUSTA ja HALLINNOSTA. Eli osapuolet TÄYDENTÄVÄT toisiaan saumattomasti.
TOGAF:n näkökulmasta:
vaihe A, antaa työkalut tehdä tietoon (Baseline) perustuvat kriteerit tehdä go / no go päätös hankinnalle.
Vaiheissa B - D voidaan iteroida, kunnes vaatimukset on kasattu. (Target arkkitehtuurin määrittelemiseksi voidaan käynnistää OMA projekti.)
Vaiheissa E - F muodostetaan ratkaisun rakennuspalikoista projekteja, TOGAF auttaa siis projektinhallintaa määrittelemään sisällöllisesti mielekkään kokoisia projekteja!
Vaiheessa G TOGAF auttaa valvomaan projektin pysymistä sisällöllisesti (arkkitehtuuri) oikeilla raiteilla ja tukee taas näin projektinhallintaa varmistamaa, että tilaus tuli toimitetuksi eikä vain projektin päivät käytetyksi.
Vaiheessa H jutellaan ITIL kavereiden kanssa ja päivitetään Target arkkitehtuuri Baselineksi.
Tästähän voikin sitten seuraava iteraatio / liiketoiminnan kehittämisen tarve jatkaa. Tässä kohtaa on hyvä havaita että näinä on voinut käydä jo edellä kuvatun projektin/hankeen ollessa vielä kesken. Toisen projektin käynnistyessä, jos kaikki huomio on projekteissa, voi käydä niinkin, että kaksi samanaikaisesti pyörivää projektia päätyvät konfliktiin jos huomio on VAIN PROJEKTIN hallinnassa. Yritysarkkitehtuuri tuo tähän arkkitehtuurin näkyvyyden yli projektien, yritysarkkitehtuurissa kun katsellaan maisemia.
Tietysti on muistettava, että TOGAF ei ole oikotie onneen, vaan työkalu. (Työkaluillahan on joskus yhtä helppoa rikkoa, kuin rakentaa) Työkalujen käytössä on aina muistettava noudattaa turvallisuus määräyksiä (Älä laita sormia pyörivään terään!).
Niille tosi sinnikkäille, jotka luitte tänne asti: Miettikää ja kommentoikaa!
Kiitos
tiistai 24. marraskuuta 2009
Tiistai eli torstai
Päivän kohokohdat:
Aamupala
Hotellilla, kova nälkä, joka lähti (ei kiitos munakasmiehelle). Sen sijaan kokeilin couscous tyyppistä seosta, joka osoittautui maistuvaksi ja ravitsevaksi. Vihreetä teetä, kahvia ja taatelikääre. Nami nami (jokohan se lumi alkaa olla sulanu...)
Töissä
Taisin tänään kulkea ensimmäistä kertaa silmät auki töihin. Huomasin nimittäin, että teen töitä melkoisessa linnoituksessa... Eddy jättää minut tarkastuspiste 1:lle, koska hänellä ei ole pääsyä alueelle. Aluetta suojaa ulkoapäin toisiinsa kahlehditut betoniporsaat noin 5m päässä aluetta ympäröivästä betonimuurista. Tarkistuspisteessä 1 tarkastetaan kulkulupa ja passi. Näillä pääsee tarkastuspisteelle 2. Siellä tehdään lentokenttä tyylinen turvatarkastus (ei nesteitä jne). Tarkastuspisteiden välisellä alueella istuu vartija raskaan kk:n takana, eikä hymyile.
Konttori on sitten ihan tyypillinen konsulttihalli istumapaikkoja rivissä, ilmastointi on hyvä. Onneksi on se puku, takki on ihan tarpeeseen. Verkkoyhteydet, varsinkin sähköposti, toimii pätkittäin (noin 3*päivässä). No eipä se mikään ensisijainen työväline olekaan, saapahan keskittyä tekemiseen rauhassa. Työn scope alkaa vähitellen hahmottua, mikä on hyvä ja voi tuoda omia näkemyksiä projektiin jo alkuvaiheessa, mikä on erittäin hyvä. (Huomenna havaintoja togaf:sta ja pitkälle viedyn projektinhallintamallin yhdistämisestä...)
Toivottavasti ei mennyt nyt kenenkään yöunet, kun ei malta odottaa.
Kaupassa
Tänään sitten oli pakottava tarve lähteä hakemaan välttämättömyystarvikkeita läheiseltä ostarilta. Kuinka ollakaan tietysti ostaria kohti patikoidessani ilmoille kajahti rukouskutsu. Tämän seurauksena koko ostari päsähti kiinni. Siinä sitä sitten tarvottiin ympäri ostaria ja arvioitiin paikallisen naiskauneuden seksikkyyttä. Muotihan täällä on todella rohkeaa, kai.
Supermarketti ei paljoa sitten eronnut supermarketeista missään muualla. Hämmästyttävää oli ehkä havaita että tälläkin on tuoretta kalaa myynnissä. Lähimpään avoveteenhän taitaa olla matkaa vaivaiset 400+ km. Puolikkaat karitsan ruhot taas saivat kaiholla muistelemaan rosvopaistikarkeloita.
No niin taitaa olla jo maalikin kuivunut seinällä, joten jännittäkääpä huomiseen!
PS. Jos ihmettelit otsikkoa niin kertauksena vielä: tällähän tope on viikonloppu, eli lasu. Tästä pitäisi pystyä muodostamaan yhtälö, jonka tuloksena on otsikko.
- Aamupala
- Töissä
- Kaupassa
Aamupala
Hotellilla, kova nälkä, joka lähti (ei kiitos munakasmiehelle). Sen sijaan kokeilin couscous tyyppistä seosta, joka osoittautui maistuvaksi ja ravitsevaksi. Vihreetä teetä, kahvia ja taatelikääre. Nami nami (jokohan se lumi alkaa olla sulanu...)
Töissä
Taisin tänään kulkea ensimmäistä kertaa silmät auki töihin. Huomasin nimittäin, että teen töitä melkoisessa linnoituksessa... Eddy jättää minut tarkastuspiste 1:lle, koska hänellä ei ole pääsyä alueelle. Aluetta suojaa ulkoapäin toisiinsa kahlehditut betoniporsaat noin 5m päässä aluetta ympäröivästä betonimuurista. Tarkistuspisteessä 1 tarkastetaan kulkulupa ja passi. Näillä pääsee tarkastuspisteelle 2. Siellä tehdään lentokenttä tyylinen turvatarkastus (ei nesteitä jne). Tarkastuspisteiden välisellä alueella istuu vartija raskaan kk:n takana, eikä hymyile.
Konttori on sitten ihan tyypillinen konsulttihalli istumapaikkoja rivissä, ilmastointi on hyvä. Onneksi on se puku, takki on ihan tarpeeseen. Verkkoyhteydet, varsinkin sähköposti, toimii pätkittäin (noin 3*päivässä). No eipä se mikään ensisijainen työväline olekaan, saapahan keskittyä tekemiseen rauhassa. Työn scope alkaa vähitellen hahmottua, mikä on hyvä ja voi tuoda omia näkemyksiä projektiin jo alkuvaiheessa, mikä on erittäin hyvä. (Huomenna havaintoja togaf:sta ja pitkälle viedyn projektinhallintamallin yhdistämisestä...)
Toivottavasti ei mennyt nyt kenenkään yöunet, kun ei malta odottaa.
Kaupassa
Tänään sitten oli pakottava tarve lähteä hakemaan välttämättömyystarvikkeita läheiseltä ostarilta. Kuinka ollakaan tietysti ostaria kohti patikoidessani ilmoille kajahti rukouskutsu. Tämän seurauksena koko ostari päsähti kiinni. Siinä sitä sitten tarvottiin ympäri ostaria ja arvioitiin paikallisen naiskauneuden seksikkyyttä. Muotihan täällä on todella rohkeaa, kai.
Supermarketti ei paljoa sitten eronnut supermarketeista missään muualla. Hämmästyttävää oli ehkä havaita että tälläkin on tuoretta kalaa myynnissä. Lähimpään avoveteenhän taitaa olla matkaa vaivaiset 400+ km. Puolikkaat karitsan ruhot taas saivat kaiholla muistelemaan rosvopaistikarkeloita.
No niin taitaa olla jo maalikin kuivunut seinällä, joten jännittäkääpä huomiseen!
PS. Jos ihmettelit otsikkoa niin kertauksena vielä: tällähän tope on viikonloppu, eli lasu. Tästä pitäisi pystyä muodostamaan yhtälö, jonka tuloksena on otsikko.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Riadissa sataa
Niinhän siinä sitten kävi, että sateet löysivät tiensä tännekin! Tänään töihin mennessä ripsutteli ihan rehellistä vettä. Seurauksena sateesta oli kaaos liikenteessä. En kyllä välttämättä huomannut merkittävää eroa liikenteessä sunnuntaina tai tänään?
Liikenne nyt vaan on melko kaoottista, huolimatta 4-kaistaisista teistä, jotka halkovat kaupunkia. Autoja on paljon ja keskinopeus on noin 100km/h (siis Eddy the Driverillä). Asenne liikenteessä on: "minä haluan tonne ja menen sinne nyt, muut mukautukoon siihen! Tällaisia autoilijoita kun on 4 kaistalla 6 autoa rinnan, ei ihme jos torvet soi, valot vilkkuu ja pelti kolisee.
Käytäntö täällä on mennä autolla ihan joka paikkaan (Amerikan malliin). Jopa pankkiautomaatit ovat drive-in. Hotellia vastapäätä olevaan ostosparatiisiin ei ole jalankulkua, joten sinne patikoidaan henkensä kaupalla tien yli ja parkkipaikkojen poikki, tai tilataan Eddy kuskaamaan. (Matkaa sinne on siis max. 500m!)
Ulkosalla lenkkeilystä on turha edes haaveilla, ajorata kun ei oikein houkuta kiihdytyskilpailuun paikallisten kuskien kanssa. Onneksi hotellissa on gym, kun vielä ehtisi sinne pistäytymään...
Ruoka on ollut tosi mahtavaa! Hotellin aamiaisella innokas munakkaan paistaja odottaa sormet syyhyten mitä munakasta saisi tänään olla, muutenkin aamiainen on varsin samanlainen kuin missä tahansa hotellissa missä tahansa maassa. No onneksi, sitten töissä lounaaksi suositaan Pizza-Hut, Sub-Way linjaa. Joten Arabian keittiön herkkuja en ole vielä edes haistanut. Tilanne muuttunee, kunhan ministeriön kanttiin aukeaa, pyhäpäivien jälkeen.
Liikenne nyt vaan on melko kaoottista, huolimatta 4-kaistaisista teistä, jotka halkovat kaupunkia. Autoja on paljon ja keskinopeus on noin 100km/h (siis Eddy the Driverillä). Asenne liikenteessä on: "minä haluan tonne ja menen sinne nyt, muut mukautukoon siihen! Tällaisia autoilijoita kun on 4 kaistalla 6 autoa rinnan, ei ihme jos torvet soi, valot vilkkuu ja pelti kolisee.
Käytäntö täällä on mennä autolla ihan joka paikkaan (Amerikan malliin). Jopa pankkiautomaatit ovat drive-in. Hotellia vastapäätä olevaan ostosparatiisiin ei ole jalankulkua, joten sinne patikoidaan henkensä kaupalla tien yli ja parkkipaikkojen poikki, tai tilataan Eddy kuskaamaan. (Matkaa sinne on siis max. 500m!)
Ulkosalla lenkkeilystä on turha edes haaveilla, ajorata kun ei oikein houkuta kiihdytyskilpailuun paikallisten kuskien kanssa. Onneksi hotellissa on gym, kun vielä ehtisi sinne pistäytymään...
Ruoka on ollut tosi mahtavaa! Hotellin aamiaisella innokas munakkaan paistaja odottaa sormet syyhyten mitä munakasta saisi tänään olla, muutenkin aamiainen on varsin samanlainen kuin missä tahansa hotellissa missä tahansa maassa. No onneksi, sitten töissä lounaaksi suositaan Pizza-Hut, Sub-Way linjaa. Joten Arabian keittiön herkkuja en ole vielä edes haistanut. Tilanne muuttunee, kunhan ministeriön kanttiin aukeaa, pyhäpäivien jälkeen.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Täällä Riad kuuleeko Helsinki
13 tuntia lentämistä ja levoton yö takana, mutta täällä sitä nyt sitten ihka oikeesti ollaan! Matkasta ei oikeestaan ole sen kummempaa kerrottavaa, kaikki pitkiä lentoja harrastaneet kyllä tietävät mitä se on. Voisi oikeestaan sanoa, että kaikki meni niin mukavasti kun mennä voi.
Enpä ole aikoihin Heathrowssa käynyt ja kyllä on paikka paisunut, konetta vaihdettiin yhden bussin ja yhden lentokenttämetron vauhdittamina.
Imigraatio sujui paljon ennakko pelottelua joustavammin. Sormenjäljet ja kuva rekisteriin ja leimat passiin.
Hotelli on tosiaankin hieno. Mikä parasta, internet yhteys on ilmainen ja riittävän nopea.
Pää on jokseenkin takkuinen joten tästä tulee nyt tällainen sähkösanomatyylinen posti. Eli perillä ollaan ja kaikki hyvin. Skypekin toimii, kokeiltiin just Tainan kanssa.
Hei hei.
Enpä ole aikoihin Heathrowssa käynyt ja kyllä on paikka paisunut, konetta vaihdettiin yhden bussin ja yhden lentokenttämetron vauhdittamina.
Imigraatio sujui paljon ennakko pelottelua joustavammin. Sormenjäljet ja kuva rekisteriin ja leimat passiin.
Hotelli on tosiaankin hieno. Mikä parasta, internet yhteys on ilmainen ja riittävän nopea.
Pää on jokseenkin takkuinen joten tästä tulee nyt tällainen sähkösanomatyylinen posti. Eli perillä ollaan ja kaikki hyvin. Skypekin toimii, kokeiltiin just Tainan kanssa.
Hei hei.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
