Tällä kertaa häsittiin kokonaan toisenlaisissa maisemissa. Näille maisemille suomenkielestä löytyy varsin kuvaavia nimiä. Kuollut maa lienee osuvin. Maisema todella näytti siltä kuin koko maasto olisi mennyt rikki.
Kuntoilun kannalta kävely oli kyllä varsin tehokas: jatkuvaa kipuamista ylös ja kapuamista alas terävässä kivikossa. Korkeuserot olivat suuria ja reitti ei välttämättä sopinut korkeanpaikankammoisille. Vaativuudestaan huolimatta tälläkin kertaa kaikki taisivat aavikolta palata. Tässä joitakin otoksia reissulta. (Kunnon kameralla olisi ollut nyt todella käyttöä!)
Wadin pohjalle on joskus pitkä matka...
ja kun luulet olevasi pohjalla, huomaat että alas onkin vielä matkaa.
Maisemat kyllä sitten olivatkin melkoisen jylhiä.
Pilkahdus vihreää...
ja vettä...
Näin hiidenkirnut syntyvät...
Särkynyt maa...
...ja taivas
Olisikohan paikka saanut nimensä "parkkipaikan" läheisyydessä rotkon pohjalla makaavan autoraadon mukaa? (Tänään ei enää ollut mahdollista sanoa onko ko. auto joskus ollut ketainen taksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti