post scriptum

Niin se aika sitten vierähti. Komennus päättyi 12.4.2010. Nyt sitten on palailtu Suomalaiseen arkeen.

Nyt lienee sopiva hetki katsoa taakseen ja miettiä mitä opittiin vaiko opittiinko mitään, kun asiat ovat vielä jokseenkin tuoreessa muistissa mutta aikaa on vierähtänyt kuitenkin sen verran että asioihin on saanut objektiivisuuta.
Eli mitä jäi käteen: (EI ainakaan tukuittain rahaa...hmp).

1. Ehkäpä uudenalista itseluottamusta. Harkitulla heittäytymisellä kyllä pääsee menoon mukaan ja pää jää silti pinnalle. Myös varmuutta siitä, etä Suomalainen ammattitaito on korkeatasoista.
2. Uusia ystäviä: kokonainen monikansallinen "sulkapalloperhe". Tähän liittyy myös se oivallus, että hotellihuone käy väkisinkin ahtaaksi yli viikon oleskelun jälkeen. Sieltä on pakko päästä ulos ja solmia kontakteja. Ihminen on sosiaalinen eläin.
3. Lämpöä ja hiekkaa, mennyt talvi oli paras talvi aikoihin viettää jossain etelämpänä kuin Helsinki. 
4. Ennakkoluulottomuutta. Ihminen on ihminen pukeutui se sitten miten tahansa ja uskoi mihin uskoi. Yksilöinä me kaikki olemme ihmisiä; joukossa sitten tyhmyys tiivistyy ja kummalliset ääritulkinnat saavat valtaa.

Lähtisinkö uudelleen? Kyllä.


Nyt tämä blogi tulee päätökseensä. Hyvää loppuelämää ystävät!

Nähdään!

Keilaamassa

Inter Continental hotellilla on keilahalli. Niinpä päätimme juhlistaa Ranskan vahvistuksemme viimeistä iltaa keilaamalla. Tuntuu aina yhtä omituiselta mennä hotelliin, jonne päästäkseen auton tavaratila ja moottori tarkastetaan...
No hotellilla todellakin oli 10 ratainen keilahalli, eikä keilaamista estänyt sekään, että saavuimme paikalle varauksemme päätyttyä. No täällä nämä määräajat ovat melkoisen suhteellisia. Ilmeisesi varauksen idea on, että sen aikana tullaan paikalle.

Tiukan kisan päätyttyä kaikki mahtuivat samaan kuvaan. Hauskaa oli! Kiitos kaikille osallistuneille.

Viikkojen varrelta

Niin taas on vierähtänyt melkein pariviikkoa edellisestä kirjoituksesta. Tähän on kaksikin "hyvää" syytä.
Ensinnäkin minun on vaikea kuvitella kenekään odottavan päivittäistä kirjoitusta:
"Ammulla heräsin ja menin aamiaiselle. Sitten Eddy tuli ja kuskasi minut töihin. Matkalla haukuimme Saudien autoilukulttuuria. Töissä tein töitä ja kävin paikallisessa kanttiinissa syömässä. Työpäivä päättyi, kun Eddy tuli hakemaan meidät töistä pois. Hotellilla vaihdoimme farkut jalkaan ja lähdimme syömään. Sitten menin nukkumaan." henkeään pidätellen, varsinkin kun se toistuu 5 päivää viikossa miltei samana.Eli arki täällä ei ole yhtään sen jännittävämpää kuin kotonakaan. Siellä nyt voi ainakin katsella lumen sulamista.

Toinen syy on se, että nyt samassa hotellissa on asunut myös ranskan vahvistukset, joten iltaisin on tosiaankin ollut syömässä käymistä. No tänään aamulla viimeinenkin Pariisilainen lähti maasta, joten jäljellä on taas vain allekirjoittanut. Tässä nyt kooste viikkojen tapahtumista ja sinnikkäistä yrityksistä turisteilla kaupungissa, joka ei turisteista piittaa.


Deerah on kaupungin osa lähellä Bathaa, täällä siis sijaitsee se mainitsemani Chop chop square... mutta myös perinteinen souq ja vaha linnoitus, jossa nykyään toimii museo (avoinna sinkku miehille vain viikolla, kun olemme töissä).

Olimme täällä jo hiekkamyrskypäivän, joka selittää väen vähyyden.

Tässä kukkoilee yksi Gallian kukko ja toinen maatiaismallinen.

Souqkin oli lähes tyhjillää, joten tilaisuus hyviin kauppoihin oli avoinna. Pitkään kierreltyämme teimme mielestämme hyvät kaupat tinkimisien jälkeen. Aina jää kyllä fiiliis, että tuli pahasti kusetetuksi. Mitään paikallista souqistakaan ei oikein kyllä löytynyt, lähimmäksi päästiin kamelin luu rasialla (made in India).


Sulkisturnauksen jälkeisenä viikonloppuna sitten päätimme patikoida Kingdom Towerille (siis sinne perunan kuoriaan). Matka ei ole liian pitkä, kiinnostavaksi sen kylläkin tekee autotieto, joiden reunoilla sinne taivallettiin: kolmekaistaisia katuja, joilla vähintään 4 autoa ajaa kilpaa noin 100 km/h, eikä mitään jalkakäytäviä ole. Vielä jännempää on lähteä ylittämään näitä katuja.


Lähdimme matkaan Al Faisaliahilta, ilmeisesti Globe jää tällä erää väliin...

Aurinko oli varsin lämmin, eikä tomua ollut ilmassa käytännössä ollenkaan, tomumyrsky varoituksista huolimatta. Selvisimme matkasta siis hengissä, ja tässä näkymää kohteesta.

Jos tämä ei ole perunankuorija niin mikä? Kyseessä on siis 99 kerroksinen torni, jossa on ravintoloita ja hotelleja ja toimistoja, asuntoja ja mitä lienee muuta onkaan. Hissillä pääsee tonne "terään" pällistelemään kaupungin maisemia, joista tässä kavalkaadi:

Kuten kuvasta näkyy, ilma ei koskaan täällä ole erityisen "kirkasta", taustalla kuitenkin häämöttää Al Faisaliah.Katu vasemmalla on Olayah ja vasemmalla King Faisal, nämä ovat kaksi kaupunkia halkovaa pääkatua, joiden varassa käsittääkseni pääosa navigoinnista tehdään.

Näistä kuvista saane melko hyvän käsityksen mitä kaupunki näyttää.











Perjantaina olikin sitten taasen vuorossa käveleskely aavikolla. Yllättävän moni osallistuja oli pakkailemassa tavaroitaan ja palailemaisillaan kohti kotia... olisiko syynä lähestyvä kesä vai mikä. En osaa sanoa.
Kuvia en jaksanut kävelytä ottaa, koska kävelimme taas kivikkoisessa wadissa jyrkkiä rinteitä alas ja ylös.

Näin täällä viikot vierivät. Projekti lähestyy pistettä, missä pitäisi saada asiakas hyväksymään toimitus. Mikä täällä on jokseenkin kiinnostavaa. Niin ja olen oppinut käyttämään ilmaisua Insha'Allah oikeissa yhteyksissä!

Ras Tanura sulkapalloturnaus

RSC osallistui "Rastanura invitation badminton tournament" -sulkapalloturnaukseen ja minullekin tarjoutui mahdollisuus osallistua. Sen enempää asiaa selvittelemättä ilmoittauduin mukaan. Kävi ilmi, että Ras Tanura on paikka Saudi-Arabiassa noin 400 km koiliseen Riadista!

Mikäpä sen mukavampaa, nyt siis avautui mahdollisuus nähdä meri!

Ja ihmetellä paikallista ranta elämää (ja -muotia).

Taustalla häämöttää Iran, edustalla arabian vieras.

Sulkapalloilullisesti anti jäi valitettavan kevyeksi. Miesten nelinpelissä tie tyssäsi heti ensimmäiselle kierrokselle kirvelevään 2-1 tappioon (3. erä 19 - 21 tästä alkaa muodostua ikävä tapa).

Sekanelinpelit pelattiin "roud robing" systeemillä, joka ilmeisesti siis tarkoittaa sitä, että pelataan kaksi erää 21:een kaikki kaikkia vastaan, jonka jälkeen lasketaan pisteet ja voittaja on eniten pisteitä kerännyt. Pelit olivat varsin tasaisia, meidän pelit päättyivät 1 -1, mutta piste-eromme oli plussalla, joten kolmannessa pelissä odotukset olivat korkealla, voittamalla pelin olisimme vahvasti kiinni mestaruudessa. Valitettavasti vaan kävi niin, että kolmatta peliä ei koskaan tullut, koska ko. joukkue ei saapunut paikalle. Joten emme voineet muuta kuin jännittää mestaruuden kohtaloa katsomossa, ja niinhän siinä sitten kävi että jäimme 2. sijalle. Tästä opimme sen, että kannatta opetella voittamaan pelit, mieluummin vielä kahdessa erässä.

Virkistävää oli nähdä maata vähän Riadin ulkopuoleltakin ja hullutella RSClaisten kanssa. Perjantaina sitten saavuimme keskiyöllä takasin "kotiin". Lauantaina RSC kotiluolalla juhlimme menestyksekästä turnausreissua, seura saavutti: 4 mestaruutta ja 2 2. sijaa. Juhliminen täällä tarkoittaa syömistä... ja vain syömistä.

Uusi hotelli

Saudeihin palaamiseen oman jännityksensä toi uusi sukunimi viisumissa ja uusi hotelli.

Lento Lontoosta laskeutui aikataulussa Riadiin (klo 4:15am). Aino etu Lontoon kautta lentämisessä on BA:n väljempi kone välillä Lontoo - Riad. Muutenhan Helsinki - Lontoo on täysin hyödytön lento, koska Lontoo on itse asiassa kauempana Riadista kuin  Helsinki.
Viisumi aiheutti lähinnä normaalia pidemmän kulmien kurtistelun ja nimien tavaamisen passita, mutta loppuen lopuksi leima paukahti passiin olkapäiden kohottelulla höystettynä. Myös matkalaukut tulvat ensimmäisten joukossa ulos, joten lentokenttä tuli suoritetuksi ajassa, josta Helsingissä voi vain haaveilla.

Uusi hotellini on tällä kertaa keskeisellä paikalla business kaupunginosassa. Mena-hotellin erikoisuuksiin kuuluu mm Ruotsalainen hieronta! (Voisiko joku kertoa mitä tämä oikeasti tarkoitta? Omat mielikuvat eivät kannusta kokoeilemaan). Lisäksi tämä hotelli sijaitsee vain 5 minuutin ajomatkan päässä toimistolta, joten työmatka lyheni merkittävästi. Myös aamiainen täällä on monipuolisempi ja maistuvampi, joten kaiken kaikkiaan vaihto oli hyvästä. Tässä maisemia huoneeni ikkunasta.

Parhaiten mielikuvan tornin mittasuhteista saanen sijoittamalla mielessään huipulla olevaan pallon ("The Globe") kolmikerroksisen ravintolan.  Tavoitteena on käydä teellä ko. pallossa... siitä lisää ehkä myöhemmin.

Menasta kävelymatkan päässä on myös lukuisia ravintoloita, joten päivällinen on palannut ruokavaliooni. Tähän mennessä on koeponnistettu:

• Intialainen ravintola; erittäin hyvää
• Arabialainen; eksoottinen, paikka on ilmeisesti myös paikallisten suosiossa, koska tuttujen ruokapöytien lisäksi tarjolla on ruokailukorokkeita, joilla periaatteessa syödään lattialta. Ruoka viedään suuhun omin pikku viisipiikkishaarukoin. Ruoka itsessään on hyvää ja konstailematonta.
• Stake House, tämä on ihan Saudien omistama ketju, vaikkakin vaikutteita on selkeästi saatu USA:n suunnalta. Kuten nimi ehdottaa paikassa nautitaan konstailemattomasti lihasta.

Uuden sijaintini varjopuolena on sijainti suhteessa sulkapalloiluun. Vaikka matkaa hallille on suunnilleen yhtä paljon, vien se nyt kolme kertaa enemmän aikaa.

Lyhyesti vielä säästä. Lämpötila on nyt kivunnut suhteellisen pysyvästi yli 30 asetteen.
Tässä kuva olosuhteista hotellin terassilla (kestin aurinkoa melkein täydet 5 min).

Olemme täällä nyt myös keskellä parasta hiekkamyrsky kautta. Siitä tähän loppu toinen kuva hotellin ikkunasta. Al Faisaliah (ks. edellinen kuva samasta ikkunasta) torni ei ole kadonnut mihinkään, se on vain hienon hienon ilmassa leijuvan ( ja nenässä ja hampaissa tuntuvan) hiekapilven takana.

Suomi

Palasin kotiin uusimaan viisumia. Matkalla pysähdyin Istanbuliin nauttimaan länsimaisen elämän hedelmistä, ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen!

 Aaah, kyllä muuten maistui hyvälle....


Prosessi ole entuudestaan tuttu:
Nippu paperia KSA:n lähetystöön, aggressiivista odottamista ja viisumi ulos. Tällä kerta tapahtumapaikkana oli KSA:n lähetystö Helsingissä, joka nyt myös myöntää viisumeja. Odotukset prosessin tehokkuudelle eivät olleet erityisen korkealla, ensimmäisen viisumin odottelun jäljiltä; mutta mikäpä siinä -koto on kuitenkin se paras paikka.


Perhe oli laatinut ilokseni myös to-do listan, ettei aika tulisi pitkäksi:

1. Lumityöt; kohtalotovereille Saudeissa kerrottakoon, että lunta on poikkeuksellisen paljon, jopa Helsingissä. 

Kuten ehkä oheisista kuvista voi päätellä.  -Done! (Lakaisin lumet sisäänkäynnin edestä ja hiekoitin pihapolun.)
2. Akvaario; Done!
   
3. jne, etc (All Done?).

Onneksi myös ystävät olivat laittaneet kalentereihinsa saapumispäivän, joten ehdimme nautiskella herkullisesta entrecote-päivällisestä (ilman lukuisa hyvä ohjeita pihvin paistamisesta ja yrttiperunoiden kypsentämisestä, hommasta tuskin olisi tullut mitään) ja Amaronen kera. Kiitos mukavasta illasta!

Suureksi yllätyksekseni (ja pettymykseksi) lähetystö piti kolmen päivän lupauksensa ja viisumi valmistui vain pienen komplikaatioin: sukunimen viimeinen kirjain oli korvautunut a:lla, joten harjusta tuli harja.

Sitten tulikin taas kova hoppu järjestellä lentoja Riadiin... ilmeisesti tämä ei ole maailmanmatkaajien ykköskohteita, koska lennot löytyivät heti seuraavalle päivälle. - Olen nyt ollut taas täällä viikon.
Arjesta täällä lisää seuraavassa postissa.

Diriyah & II kamelipolku

Viikonloppu turistina. Lauantaina paikallinen projektipäällikkömme pöllähti hotelliini, kun perhe oli lasten synttäreillä ja ehdotti pientä kiertoajelua. Niinpä suuntasimme vanhaan Riadiin (Diriyah).
Tässä lyhyt johdatus Riadin historiaan: Riyadh tulee arabian keitaita tarkoittavasta sanasta. Tällä on siis joskus (1000v sitten?) ollut joki, eli siis vettä. Sittemmin joen kuivuttua pois joen uoma on luonut hedelmällistä maata maataloudelle. Nykyään tästä maataloudesta on jäljellä taateli plantaaseja, ja kiertoajelullamme näimme todella yllättävää vehreyttä:

Valitettavasti kaikki vehreys oli enimmäkseen muurien takana, yksityisalueilla. Mutta tässä nyt sitten runsaan vehreyden lisäksi voimme ihailla perinteistä arabialaista kivimuuria...

Joen uoma on padottu tulvimisen estämiseksi. Tänään oli mahdotonta päätellä kummalle puolelle patoa veden on tarkoitettu kerääntyvän, koska kumpikin puoli padosta oli kuvillaan.

Mutta siis ilmeisesti joulukuiset sateet voivat jopa aiheuttaa tulvimista tällä kaupungin kulmalla. Oikealla voitte nähdä myös paikallisen perheen picnicillä, alueelle oli rakennettu leikkipaikkoja, grillauspaikkoja ja jalankulkualueita. Siis virkistäytymisalue! Huvittavaa, näin länsimaisesta, oli havaita kaksimetriset kivimuurit joidenkin grillipaikkojen ympärillä. -tämähän siis johtuu siitä, että saudi nainen ei voi paljastaa kasvojaan perheen ulkopuolisille miehille,tätäkin oli siis ajateltu aluetta rakennettaessa.
Vanhakaupunki itsesään oli suljettu, koska sitä rakennettiin vielä... ?? Harmillisesti jouduimme siis tyytymään ohikiitäviin näkymiin auton ikkunasta. Tällä vanhakaupunki edusti enemmän kakimaja tyypistä savimaja-asutusta, eikä vanhan Dubain tyylistä arkkitehtuuria ollut havaittavissa. Tässä napsu autonikkunasta:

torstai|lauantai ilta meni sitten vauhdikkaasti sulkapalloillen filippiiniystävien kanssa. Iltan pelit olivat poikkeuksellisen vauhdikkaita ja oli mukava havaita, että pysyin jopa hetkittäin vahdissa mukana!

Perjantai|sunnuntaina oli aika perinteisen hässimisen aavikolla. Siis kävelyretki aavikolle expattien seurassa. Tällä kertaa ilmassa oli hiekkaa!

Harmaan verhon takan aukeaa mitä kauneinen maisema kuivuneisiin joen uomiin, jossa tällä kertaa koimme seikkailuja...

"Tylsästä" käppäilystä saa paljon kiinnostavamman, kun jättää reittimerkit huomiotta ja seuraa edellä kulkevaa t-paitaa puolituntia, kunnes paita tekee U-käännöksen ja ilmoittaa olevansa eksyksissä. No maisemat olivat palkitsevia:

Tässä uusi ranskan vahvistuksemme, käytännössä suoraa lentokentältä häsille. Saattoipa olla jopa jonkinlainen ennätys lajissaan, kun kaikki oli vielä hyvin ja etenimme reitillä suunnitellusti.

Tässä taas maisemia, joita pääsee kuvaamaan vain eksymällä reitiltä. Eksyminen nyt on melko vahva ilmaus, kuljettaessa kanjonin pohjalla, jossa ei risteymiä juurikaan ole (paitsi se yksi, jonka onnistuimme missaamaan).

Joten palaamien oikealle reitille oli melko yksinkertaista:  kuljet vain ½- tunita vastakkaiseen suuntaan kuin olit kulkemassa ja palaat väkisin kohtaan jossa nyt teet oikean valinnan (eli seuraat reittimerkkejä!). Vettäkin reillä siis oli, sekä mukana kannettua, että paikalla seisovaa.

Tästä ylös ja olimmekin takaisin patikoinnin lähtöpaikalla!

 

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimmepa kokea kuinka hiljaista kanjonin pohjalla voi olla, kun kulkee pienemmässä porukassa...

Illalla vietimme "perinteistä" projektitiimi päivällistä saudi-ravintolassa mässäillen. Alkupaloiksi oli erilaisia kikherne yms, tahnoja (tahini, yms) ja raakaa jauhelihaa (syöty noin 2h sitten, eikä ole vielä aiheuttanut mitään vatsa oireita). Pääruuaksi oli sitten erilaisia grillattuja lihoja (ei kuitenkaan kamelia). Hyvää oli ja maha tuli täyteen, vain pientä lasia punaviiniä jäin kaipaamaan... No, ehkäpä tämäkin kaipuu piakkoin täytyy.